Industrial or Colors - Welcome to Joss & Main

Industrial Chic taisi olla tämän inspiroivan kuva- ja tuotekoosteen otsikko. Jenkkisivusto on sisustajan aarreaitta: kymmenittäin kulloinkin mietittyjä teemoja ja niihin sovitettuja kalusteita ja sisustusesineitä sadoittain tai tuhansittain... Alla muutaman tähän teemaan poimituista esineistä. Sivusto päivittyy jatkuvasti ja voit olla varma, että aina löytyy uusia ideoita, jos omat pääsevät loppumaan.

Live in Color. Tällä teemalla löytyy myös huima määrä inspiroivia, valmiiksi tyyliin sopiviksi mietittyjä esineitä. Poimin muutaman omaa silmääni miellyttävän esimerkin alle. Voi kun näiden toimitus Suomeen olisi mahdollista/kohtuuhintaista...

Lisää näitä? Kirjaudu Joss & Main -sivustolle ja saat liki joka päivä sähköpostiisi uutta inspiraatiota sisustusintoiluusi! 

Metsän anteja - herkkuja ja latautumista

Metsä on nyt kirjaimellisesti täynnä mustikoita! Ja kanttarelleja löytää tällainen satunnainenkin sienestäjä litratolkulla :-) Olemme viimeisellä lomaviikolla puutarhatöiden ohella ulkoilleet näissäkin merkeissä.  Koira nauttii molemmista ulkohommista täysin siemauksin. Tuota intoa muuten haluaisi monistaa itsellekin syksyn työrupeamaa ajatellen! Mustikoista paras herkku on mielestäni mustikkamuropiirakka, jonka taikinaan tarvitaan: 150 g oikeaa voita, 1,5 dl fariinisokeria, 3 rkl vanilliinisokeria, 1 muna, 1 dl perunajauhoja, 2,5 - 3 dl karkeita vehnäjauhoja, 1,5 tl leivinjauhetta. Päälle sitten mustikoiden lisäksi reilusti fariinisokeria ja marjat kannattaa pyöräyttää perunajauhoissa, niin ei tule liian mehuisaa. Uunin lämpö noin 175 astetta uunista riippuen ja ainakin 30 min paistoaika.

Olemme yrittäneet opettaa westielle kanttarellien jäljestystä, mikä on vähän edennyt, mutta vaatii vielä selvästi paljon treeniä. Kanttarellisaaliista on tässä kuvassa vain pieni otos ja jätin vielä pieniä metsään odottamaan... Muutamat ihanat muhennokset on jo syöty, helppoa ruokaa, kun paistetaan vain uutta sipulia varsineen, lisätään pieneksi pilkotut kanttarellit, vähän jauhoja, suolaa ja pippuria sekä runsaasti kuohukermaa - nam.

Luontoteemalla jatketaan: Grillikatoksen kulmassa on linnun pesä. Emme tiedä, mistä linnusta on kyse, mutta hetkessä poikaset ovat jo kasvaneet niin isoksi, että pesä alkaa käydä liian pieneksi :-) Nautitaan kesän monista anneista ja kerätään energiaa syksyyn!

Verhohaasteita - osa 1: ennen verhoja

Long Island -tyyliä vapaasti mukaileva tyttären huone kaipaa vielä loppusilausta eli verhoja. Olemme käyneet useita keskusteluja aiheesta... Ensin lopputulos oli aina se, ettei verhoja tule. Nyt olemme päässeet siihen asti, että verhot hankitaan. Itse olisin hankkinut raakapellavaiset valelaskosverhot. Lähikylän ihanassa nappi- ja verhokaupassa oli juuri tarkoitukseen sopivaa kangasta ja ompelupalvelukin on moneen otteeseen testattu hyväksi :-) Tytär kuitenkin haluaa pitkät verhot. Minä taas en halua lisää verhotankoja, joista en erityisemmin pidä, mutta sopivat toki maalaistunnelmaan hyvin.

Löysin sopivaksi kompromissiksi ihanan läpikuultavan valkoisen, pienin tekstielementein koristellun kankaan samaisesta putiikista ja hankin Bauhausista verhonpidikkeet, joilla saan rakennettua ilmavan, yhteinäisestä kankaasta ripustetun verhon huoneen molempiin ikkunoihin entisestään vahvistamaan Long Island -henkeä. Palaan lopputulokseen myöhemmin, kun saan ommellut verhot putiikista ja saamme pidikkeet kiinnitettyä seinään.

Toinen verhohaaste on miehen ns. sikarihuoneessa, joka on ehkä yhdenlainen mens' cave. Siellä näkyy historia, metsästys, veitset ja elektroniikka sulassa sovussa :-) Vuoden verran verhoina ovat olleet isossa ikkunassa jo 90-luvun alussa silloiseen kaupunkikotiin ompelemani verhot, joiden väritys on kuin tehty huoneeseen. Pohdimme rakennusvaiheessa seiniin karttateemaa, mutta tuolloin ei sopivaa tapettia löytynyt ja seinät saivat taulujen ja tumman Billnäs-kirjoituspöydän seuraksi sopivan hehkuvan punaisen. Karttakuvioinen kangas sattui löytymään Eurokankaasta viime kesänä, mutta nyt olen samalla vienyt sen ommeltavaksi ja siitä syntyy valelaskosverhot tänne sikarihuoneeseen kahteen ikkunaan. Senkin lopputuloksen jaan tuonnempana. Joten jää linjoille...

Kenkien valtakunta

Kengät ovat kaiketi yksi keräilykohteeni laukkujen lisäksi. Laukkuja en ole tosin juurikaan viime aikoina hankkinut, mutta kenkiä kylläkin - ne kuluvat nopeammin käytössä :-) 

Kaupunkikodin arjessa kätevyys on vienyt voiton kenkäsäilytyksessä. Pieni eteinen on liian tapaturma-altis avokkaiden säilytykseen ja yläkerran kenkälaatikoita täynnä oleva kaappi puolestaan liian hidas, joten kuin vahingossa avokkaani ovat löytäneet paikkansa portailta... Kaunista tai ei, niin siinä ne ovat olleet muutaman vuoden värikausien ja vuodenaikojen mukaan vaihtuvalla valikoimalla.

Kuten aiemminkin on käynyt ilmi, punainen on ikuinen lempivärini. Tosin joskus voi mennä monta kuukautta, etten koskekaan näihin kenkiin, mutta kun mieli ja asu on sopiva, ne kruunaavat kokonaisuuden.

Jokatytön must on mustat, sirot korkkarit, jotka palvelevat niin arjessa kuin juhlassakin sekä kesällä että talvella. Monet mustat avokkaani ovat mokkaa, mikä on osoittaunut arkikäytössä erinomaiseksi, mutta kiiltonahka on myös hieno, ajaton valinta - ja kuin tehty mustan kiiltonahkalaukun pariksi. Kolmas suosikkiavokkaan värini on allaoleva nude. Tämä malli on liki sama kuin yllä ollut punainen, mutta korko on erimallinen (valitettavasti ei yhtä kaunis).

Tämän kevään löytöni ovat allaolevat Peter Keiserin kukka-avokkaat. Miehen mieleen ne eivät olleet, mutta useampi nainen on kommentoinut niiden olevan upeat. Ne piristävät tylsänkin asun ja vähän siis päivääkin.

Kiinakaappi kavereineen

 Muutama kiinakaluste on löytänyt tiensä meille, vaikka muuten tyylissä onkin enemmän englantilaista kartanoromantiikkaa ja Long Island -henkeä. Ehkä se on tavallaan ripaus siirtomaahenkisyyttä, mikä taas sitä kautta sopii edellämaninittuihin... Kiinakaappi heijastuu takan pinnasta ja on kuvina alla. Kiinajakkara on toimiva varapöytänä ja -istuimena.

Terrakottasotilaat kruunavat Kiina-tunnelman. Niiden seuraan on päässyt vanhanaikainen herätyskello, joka tosin on uutta Guiness-mainostuotantoa. Pentikin kynttilänjalka koristaa toisinaan myös kaappia, jos ei ole valaisemassa tunnelmallista ruokailua.

Kiinakaapeissa minua viehättää niiden rosoisuus ja kauniit yksityskohdat, kuten tämä lukitus. Tämä kiinakaappi haettiin Hämeenlinnasta. Toisen kaunokaisen hankin juuri kaupunkiin paljon edullisemmin tori.fi:n kautta. Alla oleva penkki on kuin tehty matalalla olevan olohuoneen ikkunan alle käteväksi laskutilaksi, yleensä siihen päätyvät tv:n kaukosäätimet. Puinen vati on matkamuisto Thaimaasta liki kymmenen vuoden takaa.

Service - keittiö palveluksessa

Miehen mielestä palvelukello toimii heikosti, ääni kyllä lähtee, mutta palvelu ei pelaa... Muutoin keittiö on kyllä osoittanut toimivuutensa liki vuoden asumisen aikana. Samaan aikaa mahtuu hyvin kolmekin kokkaajaa eri puolille U-keittiötä ja pitkään pohdittu lieden, vesipisteen ja jääkaapin yhdistävä kolmio on käytännössä näppärä. Olemme myös olleet tyytyväisiä 80 cm leveään laatikostoon, josta kapustat ja lautaset löytyvät näpsäkästi. 

Astioille halusimme riittävästi tilaa. Edellisessä postauksessa kerroinkin Portmeireonin Pomonoiden muuttaneen maalle ja täällä ne täyttävät tosiaan yhden keittiön ja ruokailutilan välissä olevista kolmesta isosta lasikaapista. Näiden keräilyn alku on 1990-luvulla ja viimeisen vuoden aikana täydentänyt sarjaa siten, että nyt pystyy kahvittamaan 35 vierasta näillä. Tätä testaattiinkin viime kesän rippijuhlissa :-)

Keksipurkki on löytänyt paikkansa lasikaapin päältä. Alunperin tämän vitriinikaapin tilalle oli suunniteltu taso, jolla myös liesi sijaitsi. Meidän perheen käyttöön tämä lieden ja keittiön suojaava korkeampi kaappi on ollut erinomainen valinta.

Ja vanha mortteli puolestaan on nostettu vain kuvausta varten tasolle. Käytännössä taso toimii myös hyvin, kun puhtaita astioita siirretään astianpesukoneesta vitriinikaappeihin ruokailutilan puolelle. 

Pomonat ovat ahkerassa käytössä myös säilytyksessä. Näistä purkeista löytyy leivonta-aineet käden ulottuvilta. Tänään kotileipomosta on valmistunut ohra-perunarieskaa ja mausteisia muffinsseja.

Kaappien värin valinta lähti siitä, että miehen mieleen ei ole valkoinen, liian steriili ilme. Monen ajatuskuvion jälkeen löytyi yhteistä silmää miellyttävä tumma harmaa sävy. Peiliovimalliin päädyimme englantilaisen maalaiskartanon fiiliksissä, mikä on ollut talon suunnittelun etäinen esikuva. Vetimiksi valikoituivat kuppi- ja nuppivetimet.

Viiniharrastusta on meillä molemmilla jossain mittakaavassa. Kylmä viinikaappi ei tuntunut mahtuvan luontevasti keittiöön, joten käyttöviineille päädyimme rakentamaan lokerikkohyllyn. Yhteen hyllyyn mahtuu peräkkäin kaksi pulloa eli 24 pulloa on hyllyn kapasiteetti. Itävaltalainen viini näkyy tälläkin kertaa hyllyssämme, niistä löytää monta hyvää tutumpien espanjalaisten, italialaisten ja etelä-amerikkalaisten rinnalle. Syksyksi meillä onkin luvassa viinimatka Itävaltaan - odotamme jo innolla :-)

Astioiden viemää

Astioita minulla on ollut riittävästi jo vuosia. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö uudet mallit edelleenkin innosta ;-) Viimeisin keräilyvimman kohde on ollut Marimekon Siirtolapuutarha-sarja. Vastustin näitä kaappien kapasiteetin rajallisuuden vuoksi pari vuotta, mutta kun Pomonat pääsivät kaupungista sopivampaan ympäristöön maalle englantilaisen maalaisromantiikan tunnelmaa korostamaan, kaappiin mahtui tätä ihanaa modernia keittiödesignia.

Pikkukulhot ovat ahkerimmin käytössä aamiaisen hedelmäpommeihin. Mustavalkoista astiaa koristaa hauskasti oranssi väripilkku.

 Pohdin jonkin aikaa isompien kahvimukien hankintaa, ennestään kun kaapissa oli jo lukuisia muumimukeja ja Koko-mukeja... Silti sorruin niitä hankkimaan - ja aamukahvit juodaan kaupungissa lähes poikkeuksetta näistä mukeista.

Kirjainmukisarjaan kuuluvat sokerikko ja kermanekka ovat ihana lahja ystäviltä. Näitäkin olin katsellut kaupassa, mutta onnistunut toistaiseksi välttämään kiusauksen. Ja kuitenkin siis ne päätyivät Siirtolapuutarhan seuraksi ja rauhoittajaksikin. Näidenkin - kuten keittiön ruokapöydän ja tuolien - suunnittelija on muuten Arne Jacobsen ja sarjan nimi Design Letters.